Espoon tytöt kiittävät pelikaudesta!

11.9.2016


Juniorijoukkueet jatkavat ulkokautta – Valmennuspäällikkö Tatu Suontausta vetää kautta yhteen ja kääntää katseita tulevaan!

Kultaa!

Kultaa!

Kultaa!

Pronssia!

Pronssia!

Seuraennätys!

Kauteen 2016 lähdettiin Espoon Pesiksen tyttöpuolella uskomattomista asetelmista. Sekä D-tyttöjen kilpasarja että naisten edustusjoukkue voittivat sarjansa kärsimättä ensimmäistäkään tappiota, lisäpalkintona naisille oli nousu suomensarjaan ja D-tytöille leirin kilpasarjan kuudes sija. Todellista dominointia nähtiin myös C-aluesarjassa, jossa Espoo nappasi sekä kulta- että pronssimitalit, ja Espoo eteni ensimmäistä kertaa seurahistoriassa C-tyttöjen kilpasarjakarsinnasta jatkoon. Naisten aluesarjastakin poistuttiin mitalit kaulassa.

Rehellisesti täytyy sanoa, että voittaminen on kivaa. Siitä nauttiminen on yksi espoolaista pesisperhettä yhdistävä tekijä.

Riemumarssikauden 2015 jälkeen meistä löytyi kuitenkin toinenkin yhdistävä piirre. Kunnianhimo.

Sen ohjaamina päätimme ottaa ison askeleen eteenpäin. Naisten edustusjoukkue jätti maakuntasarjan dominoinnin, CT1 skippasi aluesarjan. Tilalla Espoossa nähtiin useamman vuoden tauon jälkeen suomaria ja tyttösuperia.

Pisteitä ei juuri herunut. Suomarin avauskausi sujui parista voitosta huolimatta mollivoittoisesti, ja suora säilyminen sarjassa valui tuomarivirheen katkeroittamana käsistä. Oli muuten kesän henkisesti pitkin automatka takaisin Lappeenrannasta. Ei tyttösuperi sen kummemmin mennyt, mutta kokemus oli unohtumaton. Nurmon ja Seinäjoen päästadionit pesäpalloliikkeen sydämessä, hiekka tasattuna Pohjanmaan lakeuksilla. Juuri sinua varten. On siinä jotain, minkä eteen kannattaa hommia tehdä!

Joka tapauksessa suomarin pelaaminen Espoossa myös kaudella 2017 näyttää jo varmalta. Tästä lisää myöhemmin, samoin kuin tyttösuperin tulevista tuulista! Nyt kuitenkin iso kiitos pallotytöille, kirjureille, kuuluttajille ja muille, jotka olivat näiden sarjojen pelaamista mahdollistamassa!

Keihäänkärkisarjojen takana tapahtui uskomattomia asioita. Viime kauden naisten aluesarjan kolmoseksi sijoittunut Espoo 2 otteli maakuntasarjassa väkevästi, ja olikin lopulta ainoa joukkue, joka pystyi kaatamaan sarjan voittaneen Hyvinkään puhtaasti. Ja tämä vielä vieraissa. Erityisen upeaa oli, että pelaajia tähän sarjaan tuntui pursuavan ovista ja ikkunoista. Ensi vuonna Espoo iskeekin maakuntasarjaan kaksi joukkuetta ikäjaolla, jos kaikki menee edes jotakuinkin suunnitelmien mukaan. Erityisen upeaa oli nähdä niin monta huikeaa comebackkiä espoolaiseen pesäpalloon, kenties upeimpana Hannu Tuomiston paluu mailapuistolaiseen viuhkaan!

Itselläni oli kesätöistä yhteensä viikko lomaa. Tämän käyttämisestä ei ollut epäselvyyttä – Nuorisoleirille oli päästävä. Viimeinen valtakunnallinen leiri oman pikkusiskon kanssa, jonka mukana valmennusura alkoi viime vuosikymmenellä. Pesisleiritaipaleen ensimmäiset askeleet otettiin Haapajärvellä, jossa jumbolohkossa saalistimme yhden voiton. Leirimatka päättyi Imatralle, jossa syntyi seuran C-ikäisten ennätys, kilpasarjan 7. Olipahan elämys. Hallitsevan mestarin kaataminen, pää-olkapää-peppu-tanssit, voiton kyyneleet. Tiukkoja pelejä, tiukkoja voittoja. WAU.

Ylpeä voi olla myös Sinisten joukkueesta, joka taisteli ansiokkaasti D-kilpasarjassa sekä C-tytöissä. Pääosin viime vuoden D-pelisarjajoukkueesta muodostuva tiimi ei jäänyt kummankaan sarjan viimeiseksi, pelaamisen ilo näkyi joka tytöstä ja vastustajajoukkueet ympäri Suomen ihailivat näiden pelureiden kehitystä. Mika, Tuija ja taustat ovat tehneet ison työn. Ei voi muuta sanoa kuin hattua nostaa!

Vuosi 2016 on ollut Espoon Pesiksen tyttöpuolelle paitsi oppimisen vuosi, myös kasvun vuosi. Anteeksi Janakkala, Kuusankoski ja muut – en nyt puhu sisäisen teinipoikani henkisestä kasvusta täysi-ikäisyyteen. Nyt puhutaan samantyylisestä kasvusta, joka saavutetaan turhan monen ABC-bonuspannun ansiosta.

Aikaisemmin mainittujen joukkueiden osalta on nimittäin ollut helppo peilata tämänvuotista edelliskauteen. Ainon ja Veran valmentaman Valkoisten tiimin osalta tätä taktiikkaa ei kuitenkaan voi soveltaa. Jojojen Virpin ja Elinan huiman työn ansiosta Espoossa pelatiin tänä vuonna sekä E-sarja että D-tyttöjen pelisarja. 13 kuukautta sitten seurassamme oli tämän kauden E-ikäisiä tyttöjä yhteensä 3 kappaletta. Ihan nollaa ei voi tuohon lukuun vielä laittaa perään, mutta on määrä sentään 5-kertaistunut. Tästä kuuluu kiitos ansiokkaiden jojojen ja valkkujen lisäksi myös pesiskouluohjaajille ja koulupesisten vetäjille! Eivätkä uudet tytöt myöskään pisteittä sarjoissaan jääneet!

Vastaavanlainen tilanne on myös pienimmissä tytöissä. F-tytöissä laaja ja innostunut valmennustiimi yhdessä tsemppaavien vanhempien kanssa on nostanut joukkueen täysin uudelle tasolle niin pelaajamäärässä kuin menestyksessä. Uusi, espoolainen pesissukupolvi on kasvamassa. Tänä ja viime vuonna saalistetut superpesispaikkakuntien junnutähtien päänahat eivät jää viimeisiksi.

En itse muista aikaa, jolloin en olisi espoolaisessa pesiksessä mukana ollut. Valmentajanakin tulee seitsemäs vuosi täyteen, ja nyt on aika hymyillä pieni hetki.

Nimittäin rehellisesti: espoolainen tyttöpesis näyttää nyt paremmalta kuin koskaan.

Ollaan siitä ylpeitä. Ollaan kunnianhimoisia. Tehdään tätä rakkaudesta lajiin, isolla sydämellä.

Ja vastustajille:

Kannattaa olla hereillä. Espoolaisen pesiksen suunta on selvä. Se on ylöspäin.

Iso kiitos koko yhteisölle luottamuksesta, tsempistä, ilon hetkistä, intohimosta – espoolaisesta pesiksestä!