Arkisto

ESPOON NAISET SUOMENSARJASSA 2016!

Lahti pisti Espoon finaalisarjassa todella koville.

Uusi pelitaktiikka tuotti tulosta ensimmäisessä osaottelussa: 2-0 (5-3, 5-1)

Finaalisarjaa varten opeteltiin vielä kauden loppuvaiheessa uudet ulkopeliryhmitykset. ja tämä riskipeli kannatti: Sini otettiin siepparin paikalta linjaan, ja näin etukentälle saatiin todellinen espoolaisen nykypesiksen ilmentymä. Katjun kanssa Mailapuiston Bermudan kolmion muodostivat Liinu ja Heli - vielä D-ikäisen Liinun ja espoolaiseksi pesäpalloikoniksi nousseen Helin yhteistyö oli murhaavan tehokasta. Näpyjä ahkerasti viljelleet mailaveikot paloivat liki järjestään kakkos- tai kolmospesille, ja harvat kotiutusyritykset kilpistyivät linjassa huikeassa flow:ssa pelanneeseen Siniin. Vielä viime vuonna superpesistä pelanneen lukkarinsa, Suvi Cederqvistin johdolla Lahti sai kuitenkin tarkoilla lyönneillä löydettyä sen verran kentästä tilaa, ettei kotijoukkue päässyt helpolla.

Sisällä uuteen uskoon muokattu kärki pelitti, ja Katju sekä Sini pommittivat varmasti yhteensä 7 juoksua. Näin ensimmäinen kiinnitys tuli runsaslukuisen kotiyleisön riemuksi Länsiväylän varteen.

Monisatapäisen yleisön edessä mestariksi 0-2 (5-6, 2-7)

Toisessa osaottelussa espoolaisten saapuessa kentälle lahtelaiset istuivat kolmatta varttia kalvosulkeissa pelijuonia miettimässä. Tämä pohdinta tuotti tulosta: kovat vaihtolyönnit löysivät vieraskentästä tilaa, ja Lahti siirtyi heti aloittavallaan 3-0 johtoon. Paikallislehtien mainoksilla (ja varmasti myös kuvankauniin vierasjoukkueen ansiosta) paikalle oli houkuteltu uskomaton lahtelaiskannattajien määrä, joka riehaantuikin kannustamaan huutaen omiaan, kun Lahti siirtyi kolmannessa vuorossa jo 5-1-johtoon. Espoon tasoittavan jälkeen viimeiseen vuoroon päästiin 5-3-tappiolta. 

Ulkopeli piti, mutta sisällä näytti jo pahalta. Muuten hyvin pelittänyt kärki saatiin kiinni ratkaisevalla hetkellä, ja kaksi paloa alle. Aino Stenvallin tärkeillä onnistumisilla mailapuistottaret saivat kuitenkin takatilanteen Katjulle päälle. Kahden palon tilanteessa kaksi juoksua takamatkalla Katju näyttikin sitten kaapin paikan: Painava kolmoskupperi yllätti kolmoskopparin, ja Katju sai kiertää villisti tuulettaen kunniaa Ainon ja Helin tuodessa edellä juoksut varmistaen jaksovoiton. Sinnikkäät espoolaiskannattajat saivatkin upean palkinnon kannustukselleen.

Toinen jakso alkoi myös ulkopelin juhlalla, kun kaksi ensimmäistä vuoroa molemmat jäivät nollille, ja kolmannessakin Espoo onnistui iskemään vain yhden juoksun. Neljännen aloittavalla vieraat kuitenkin heräsivät: 6 lisäjuoksua tauluun, ja tasoittava oli enää lähinnä muodollisuus. 19 peliä, 19 voittoa - sarjanousu ja uskomaton fiilis!!!

 

Keväinen tervehdys Espoon naispesäpalloilun ytimestä!

 

Aurinko muistuttelee olemassa olostaan, tulppaanit ovat parhaimmillaan, lumipenkat (kyllä, niitä löytyi tänä vuonna myös Espoosta) pienenevät, kadut lakaistaan hiekoitushiekan alta, tennarit kulkeutuvat jalkaan ihan itsestään ja toppatakissa tulee kuuma - se on kevät! Näinä keväisinä hetkinä pesäpalloilijat alkavat tuntea omituisia merkkejä ihonsa alla; liikuntasalien ilma alkaa käydä omituisen raskaaksi ja verkkoon lyöminen saa aikaan jotain muuta kuin riemun kiljahduksia, seinä tulee vastaan maapalloja hakiessa kummallisen nopeasti ja olisihan se kiva, ettei katto rajoittaisi tolppasyöttöjen korkeutta.

Siispä, onneksi näinä päivinä alkaa ulkokausi, jipii! Pesäpalloilun kulta-aikaa. Me tosin olimme Espoon nais- ja tyttöporukalla jo noin kuukausi sitten vähän haistelemassa raikasta ulkoilmaa viikonloppuleirillä Kisakalliossa. Silloin oli vielä hiukan kylmä, mutta kyllä pesäpallo on ulkolaji, siitä ei pääse mihinkään. :)

Tervetuloa lukemaan Rehtorin palstaa. Tällä palstalla on tarkoitus pureutua tarkemmin Espoon naisten joukkueen kesään 2016 - harjoituksiin, peleihin ja koko meidän naisten yhteisöön. Meitä ”naisia” on tällä hetkellä Espoossa iso ja yhtenäinen porukka, jossa yhdistyy loistavalla tavalla ”vanhuuden viisaus” ja ”nuoruuden into”. Koko yhteisöä yhdistää rakkaus lajiin, pesäpalloon. Yhdessä pesiskentällä puuhatessa ei ole merkitystä sillä, minkä ikäinen on tai mitä tekee silloin kun ei ole pesäpallokentällä. Ylipäätään millään kentän ulkopuolisella asialla ei merkitystä, kaikki kietoutuu kuitenkin pesäpallon myötä yhteen.

Meitä kaikkia yhdistää ajatus siitä, että pesis on maailman paras harrastus ja sitä on kaikkein parasta harrastaa joukkueessa, jossa kaikkien ajatusmaailma on samanlainen ja kaikki suhtautuvat siihen samalla tavalla - intohimoisesti ja täysillä, mutta ei kuitenkaan liian vakavasti. Parastahan tässä meidän porukassa on se, että tällaista "harrastelijoiden" aikuisjoukkuetta voidaan täydentää, erittäin motivoituneilla ja pesäpalloa täysillä elävillä C- ja B-junnuilla (ja jotka pitävät meidät vanhuksetkin tarpeeksi rivakassa liikkeessä). Meillä on koossa sellainen oikein hyvä paketti, jonka kanssa on mukava lähteä kohti tulevaa kesää ja uusia haasteita.

NIin, niitä haasteita riittää. Espoolaisten matka Suomensarjassa ei ole koskaan ollut kovin mairitteleva, oikeastaan sitä ei viitsi edes mainita, mutta … ei sitä voi olla mainitsemattakaan. Jos haluat tietää siitä enemmän, voit itse googlettaa. Tämän enempää siitä ei viitsi tällä palstalla kirjoittaa. Katse kohti tulevaa. Virallisesti emme ole vielä asettaneet tavoitteita tulevalle kaudelle, mutta emmeköhän me kaikki ole hyvinkin yksimielisiä siitä, että tavoitteena on tehdä enemmän juoksuja ja päästää vähemmän juoksuja sekä voittaa enemmän pelejä kuin Espoon Suomensarjahistoriassa aikaisemmin. Mutta ennen kaikkea, tärkeintä on se, että pesäpallon pitää olla kivaa - se ei tarkoita voitosta voittoon kulkemista (sekin kyllä on kivaa ja sopii oikein hyvin), vaan se tarkoittaa sitä, että kentälle on aina kiva tulla, aina. Silloin se tuloskin on varmasti oikein hyvä, sellainen meidän näköinen ja juuri sopiva. Eikä sen suurempia tavoitteita esimerkiksi uudesta sarjanoususta tai voittamattomuudesta kannata asettaa. Katsotaan sitten kesän mittaan mitä tapahtuu, vielä kun emme ole ihan selvillä Suomensarjan etelälohkon tämän hetkisistä voimasuhteista. Kaikenlaisia hurjia huhuja on kyllä kuulunut.. superin tasoisia vastustajia? Hui.

No, tärkeintähän on keskittyä omaan tekemiseen, siihen viime kausi antoi hyvän pohjan ja siitä on hyvä jatkaa. Jännittynein tunnelmin me kyllä odotamme kesää. Mutta niin me odotimme viime kesänäkin ja hyvin se meni. Että kyllä me kaikkemme tehdään, katsotaan sitten kesän lopuksi, mihin se riittää. Nöyrin mielin lähdemme haastamaan kaikkia. Tämä on meidän juttu, me nautitaan!

Siis tervetuloa mukaan seuraamaan Espoon naisten matkaa kesällä 2016 niin täällä palstalla kuin livenä Mailapuistossakin - määränpää on vielä tuntematon, mutta eiköhän se tässä kesän mittaan selviä, että mikä se määränpää sitten lopulta on. :)

P.S. Nimensä tämä palsta on saanut Espoolaisen naispesäpalloilun esikuvalta Siniltä. Sini alkoi viime kesänä käyttämään kirjoittajasta kyseistä nimeä ja se jäi elämään. Ehkä siinä on sitä jotain (vaikka kirjoittaja ei ole ammatiltaan rehtori, eikä tunne palavaa halua (ei oikeastaan minkäänlaista) kyseistä ammattia kohtaan). Palstan nimi olkoonkin kunnianosoitus Sinille, jota ei valitettavasti ensi kesänä enää tulla pelaajan roolissa näkemään pesiskentillä. Kovasti olemme kuitenkin herätelleet toiveita, josko saisimme Sinistä kuuluttajan kotipeleihin - Siniii?