Paikkakunta

Espoon aluejako

ESPOO

Espoo (ruots. Esbo) on kaupunki Uudellamaalla, Suomenlahden rannalla. Yhdessä naapurikaupunkiensa Helsingin, Vantaan sekä kokonaan Espoon sisällä sijaitsevan Kauniaisten kanssa se muodostaa pääkaupunkiseudun. Muita naapurikuntia ovat Nurmijärvi pohjoisessa ja Vihti luoteessa. Espoo on kiinteästi sidoksissa Helsinkiin yhdyskuntarakenteeltaan ja joukkoliikenteen osalta.

Espoossa oli 30. marraskuuta 2011 252 188 asukasta,[2] joten se on Suomen toiseksi suurin kaupunki. Espoo on viimeinen niin sanottu "reikäleipäkunta"; Kauniainen sijaitsee kokonaisuudessaan Espoon sisällä. Kaupungille tunnusomaista on hajanainen kaupunkirakenne ja useat erilliset kaupunkikeskukset. Espoo on tunnettu myös matkapuhelinyhtiö Nokian, energiayhtiö Fortumin sekä useiden muiden korkean teknologian yritysten kotikaupunkina, Nuuksion kansallispuistosta sekä Otaniemen kampusalueesta, jolla sijaitsee Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu. Espoossa sijaitsee myös Pohjoismaiden suurin kaatopaikka, Ämmässuo, johon varastoidaan pääkaupunkiseudun yli miljoonan asukkaan ja teollisuuden jätteet.

Espoon pinta-ala on 528,14 km², josta 312,26 km² maata, 17,94 km² sisävesiä ja loput 197,94 km² merta. Espoossa on kaupungiksi varsin paljon metsää. Espoon pohjoisosissa on useita järviä, joista suurimpia ovat Pitkäjärvi, Bodominjärvi, Lippajärvi, Nuuksion Pitkäjärvi ja Velskolan Pitkäjärvi.

Vanhin Espoota koskeva historiallinen maininta on vuodelta 1341 ja ensimmäinen maininta Espoon kylästä nykyisen Espoonkartanon paikalta on vuodelta 1432. Espoon seurakunta irtautui Kirkkonummen seurakunnasta vuonna 1458. Espoon kunnallishallinnon katsotaan alkaneen ensimmäisestä kuntakokouksesta vuonna 1868. Ensimmäinen edustuksellinen kunnanvaltuuston kokous pidettiin 1910. Espoosta tuli kauppala vuonna 1963 ja kaupunki 1972.

Wikipedia